Koulutusviikonloppu part 1

Tokoviikonlopun ensimmäinen päivä on ohi! Yhteensä aikaa meni 9h, tosin kävin hakemassa Waldon kentälle vasta yhden/kahden aikoihin. Teoriaosuudessa ei ollut koiralle vielä käyttöä ja laskinkin, että Waldolle on vähän turhan kauan joutua olemaan kuunteluoppilaana 6 tuntia. Koirakot oli jaettu kahteen ryhmään ja itse olimme jälkimmäisessä.

Muita katselemalla oppii kyllä itsekin aika paljon! Ei siis ollut turhaa kuunnella ja katsoa mitä muut tekivät. Opetus oli siis suurimmaksi osaksi yksilöopetusta ja kouluttajana toimi ulkopuolinen ope, eli mitään kotikenttäetuja ei jaettu :D Täytyy sanoa, että oli kyllä todella hyvää opetusta! Sai ihan uudenlaisia vinkkejä, jollaisia ei kyllä itselle olis tullut mieleenkään kokeilla. Waldo käyttäytyi aika pitkälti kultaisennoutajanomaisesti omilla vuoroillaan = hössötti, sähläsi, ei tajunnut heti pointtia, keskittyi vääriin juttuihin :D Kunnialla silti selvittiin ja oli hyväkin, ettei kaikki mennyt heti putkeen. Saatiinpahan enemmän vinkkejä ja hyöty irti! Lisäksi, kun Waldo näytti liudan hullun merkkejään, päästiin aika hyvin ongelmien ytimeen kiinni :) Väliajat Waldo lojui pitkin pituuttan maassa ja nukkui...

Kiitokseksi yhdeksän tunnin aurinkosäteilystä sain kirkkaanpunaiset kädet. Minulla oli ollut t-paita päällä, eli käytännössä kädet on kirkuvan punaiset, olkapäät vitivalkoiset, naama punainen lukuunottamatta aurinkolasien kuvaa -.- nooh, jos huomenna pakkaisi varustukseen myös aurinkorasvan :D

Möksä

Oli nätti päivä keskiviikkona (ihan liian kuuma). Mun vanhemmat oli mökille menossa taas, jotenka mehän tuppauduttiin mukaan med hauvat. Lisättiin vähän jotain järkevääkin ohjelmaa reissuun, joten isi lupasi pakata haulikon mukaan. Ennen kun kukaan tekee mitään vakavampia päätelmiä, haulikolla oli tarkoitus siis ampua ihan vaan ilmaan ja samaan aikaan heittää noutokapulaa veteen :D

Mökillä sitten Waldo ja Eddy saivat vuorotellen hakea noutokapulaa vedestä laukausten siivittämänä. Minulla vinkui korvat, niillä ilmeisesti ei. Kun teoreettinen osuus oli suoritettu, päästiin siihen hupipuoleen. Tällä kertaa menin itsekkin uimaan toivoen kunnollista rusketusta (mitä ei koskaan tullut). Uiminen on vain ihan hiukan verran hankalaa, sillä Eddylle tulee pakottava tarve saada pelastaa ihminen ennen kuin se "hukkuu". Ja Eddyn pelastusmetodi kun on tulla pirun kovaa vauhtia ja napata kiinni ranteesta ja raahata "uhri" rantaan, se on vähän turhan kivuliasta + ei lopu ikinä. Lopuksi Eddy päätti alkaa pelastaa vedestä Waldoakin -.- hohhoijaa. Niinpä Eddy parka oli vietävä mökkiin sisälle, että kanssaeläjät saisivat uida riittävästi. Voi sitä huudon määrää. Melkein olisi voinut luulla, että joko talosta hajoaa ikkunat tai koira tulee oven läpi. No ei sentään käynyt kumpaakaan. Kun Eddy vihdoin vapautettiin sellistään, päätti se läträtä vedessä muutaman tunnin tauotta Waldon kanssa. Välillä Waldo vain katoaa näkyvistä ja käy itsekseen uimassa lenkkejä :) Nyt tiedän, minkä takia koirat on aina niin veteliä, kun tulevat mökiltä.

Illalla sitten lähdettiin kotia kohti, koirat rättiväsyneinä ja minä pettyneenä, kun olin edelleen valkoinen.

Huomenna mulla ja Waldolla alkaa 2 päiväinen tehotokokoulutusviikonloppu (sanahirviö). Saas nähdä mitä siitäkin tulee :D Vois ottaa koneen mukaan ja väliajoilla istua netissä...TAI sitten vois vähä yrittää keskittyä ja oppia jotain katsomalla muita. Meijät on jaettu kahteen ryhmään ja ollaan itse jälkimmäisessä, joten siinä on muistaakseni jotain 2-3 tuntia "tyhjää" aikaa ensimmäisen ryhmän aikana. Eddy lähti jälleen mökille mun vanhempien kanssa. Jos joku nyt luulee, että laiminlyön toisen koiran hoidon lähettämällä sen vanhempien kanssa mökille jatkuvasti, niin asiassa on sellainen idea, että täällä maissa lämpötilat huitelee +25-28 asteessa ja Eddyllä on paljon parempi olla mökillä ja päästä uimaan niin kuin haluaa, kun muuten joutuisi olemaan kotona paljon yksikseen. Sillä on siellä erinomaiset oltavat. Eli otus on ennemminkin hemmoteltu kuin laiminlyöty :D

Waldo 2 vee

Tänään vietettiin Waldon 2 -vuotissyntymäpäiviä ja syntymäpäiväjuhlia. Kuulostaa idiootilta, mutta se oli puolittainen tekosyy kutsua ihmisiä kylään :D

No tarjolla oli tottakai niinkun lastenkutsuilla yleensä synttärikakkua. Koiravieraille oli oma versio ja ihmisvieraille oma. Mulla oli vaikka mitä kuvia synttäreiltä, mutta olin niin v*tun urpo, että poistin vahingossa kaikki kuvat...Tosi hienoo!

Pääasia kuitenkin, että Waldo on virallisesti täyttänyt 2 vuotta ja sai hienot synttärijuhlat :D

Töitä ja mökkeilyä

Mulla on taas työpäivät vieneet vähä turhan paljon aikaa (lue: no life viimiseen 2 viikkoon) ja kaikki ns. vapaa-aika on kulunut joko nukkumalla tai siivoamalla. Hauvat ovatkin jääneet nyt jokseenkin vähälle huomiolle, jos rutiininomaisia tylsiä lenkkejä ei lasketa. No, päätin jotenkin kuitenkin monipuolistaa koiraparkojen elämää johonkin väliin ja äitini sattui sopivasti paikalle, kun ratkaisua pohdin. Vanhemmat lähtivät viikonlopuksi nääs mökille ja sehän oli itsestäänselvyys, että lykkään koirat mukaan keikkumaan. Itse vietin tämänkin viikonlopun ahkerasti töissä ahertaen (kyllä kyllä, erittäin ahkerasti ahertaen) ja koirat viettivät rentouttavaa lomaviikonloppua saaressa. Jokseenkin vähän epäreilu jako. Aika säälittävää, että olen kateellinen koiralle :/

Kun sitten sunnuntai-iltana menin lemmikkejäni noutamaan, vastaan tuli kaksi rättiväsynyttä vetelystä. No ei siinä mitään, eipähän tarvitse enää samana iltana lähteä lenkittämään niitä :D Kai se väsyttää, kun juoksee ja ui ja sekoilee ympäriinsä 2½ päivää putkeen. Waldo, joka on jo muutenkin luonnostaan suhteellisen löysä ja vetelä oli nyt vielä lötkömpi. Sen olisi varmaan voinut laittaa solmuun eikä ilmekään olisi värähtänyt. Taitavaa.

Ensi tiistaina on viimeiset seuran järjestämät tokoharkat ja sen jälkeen täytyy pärjätä omillaan koko heinäkuu. Ehkä selvitään siitä kuitenkin, kun ensimmäiset viralliset kisat on heinäkuussa. Ja meillähän on toki siellä kotikenttäetu ;)

Kuvaukset

Waldo palautui tänään Turusta Pet-Vetistä lonkkakuvilta. Lonkkakuvat lähti kennelliittoon A/A ja kyynärnivelet 0/0. Silmät todettiin terveiksi. Eli oikeen perfect tulokset tuli! Hieno juttu!

Waldo tuli kotiin entistä vetelämpänä ja pupillit edelleen laajentuneina :D Äitin kultapoika saa nyt huilata koko illan ja huomenna taas treeneihin kentälle. Tältä päivältä ei sattuneesta syystä voi odottaa Waldolta minkäänlaista aivotoimintaa.

no....

Waldolla oli tiistaina taas RKS:n tokotreenit. Waldo ei välitä yleensä muista koirista juuri ollenkaan, mutta nyt ryhmään oli ilmestynyt viehkeä kultsineito, joka tietenkin viehätti suuresti. Kyllä treenit ihan kulki, muttei ehkä niin hyvin kuin olisin toivonut ja tiedän, että Waldo pystyy paljon parempaan. Käskyt meni ihan perille saakka mutta toiminta oli vähän laiskahkoa, ja katse kääntyi aina välillä vähän matkan päässä tepastelevaan viehättävään neitokaiseen.

Torstain treenit onkin peruttu, joten Waldo saa vapaapäivän. Perjantaina tosin treenataan enemmän. Nyt ollaan muutamana päivänä harjoiteltu vähemmän tilaa vaativia juttuja ihan kotona sisätiloissa. Se on muuten hyvä keino, mutta Eddy tuppaa häiritsemään tavalla tai toisella. Joko se tunkee osaavaa olemustaan väkisin tielle tai jos sen laittaa oven taakse pois näkyvistä, kuuluu kohta jäätävä vitinä ja ulina ja itku "MÄ KUULEN MITÄ TE TEETTE TOI ON HELPPO HELPPO HELPPO MÄ OSAAN TON! PÄÄSTÄ MUT NÄYTTÄMÄÄN HELPPO, HELPPO". Siitä on jopa enemmän häiriötä :D

Olin tänään katsomassa kotikentän tokokokeita ajankuluksi. Itse en osallistunut kisoihin millään tavalla, paitsi buffetin kuluttajana tietenkin. VOI ja EVL olivat aika viihdyttävää katseltavaa ja AVO luokkaa katsoin sillä silmällä, että mitä voisin bongata sieltä jo tämän hetkisiinkin harjoituksiin. ALO luokka olisi tullut viimeisenä. Olin kuitenkin siinä vaiheessa jo ruokkinut läsnäolollani suunnilleen 10 000 hyttystä ja pian minut olisi varmaan imetty lopullisesti kuiviin, joten päätin rakastaa itseäni sen verran, että lähdin kotio. Kisojen katsominen on mukavaa (jos lentäviä, natsisukuisia pikku verenimijöitä ei lasketa) siinäkin mielessä, ettei tarvise jännittää omaa vuoroa tai mitään muutakaan. Todennäköisesti menetän yöunet about viikoksi ennen omia ensimmäisiä kisoja, että ihan hyvä henkisesti valmistautua ensin :) Ja jos muhun iskee paniikinomainen överi treenaustarve sen viikon verran ennen kisoja, eli treenataan vaikka väkisin 24h vuorokaudessa, eikä nukuta saati syödä ennen kun kaikki onnistuu just eikä melkeen, mua saa tulla vapaasti potkasemaan päähän.

Mökillä on aina kivaa !

Olin tänään iltavuorossa töissä, joten vein Waldon ja Eddyn vanhemmilleni päivähoitoon. Sattui hyvä päivä poikien kannalta, sillä mun vanhemmat oli lähdössä päiväksi meidän kesämökille.

Kesämökki on ehkä parasta, mitä Eddy ja Waldo tietävät. Siellä saa uida ja lillua merivedessä just tasan niin paljon kun haluaa ja olla ulkoilmassa hela dagen säästä riippumatta. Eddylle riittää taikasanat "mennään mökille / uimaan" ja sen silmät pullahtavat ulos päästä ja alkaa kauhea itku ja parku. Tämänkin päivän mökkireissu oli kuulemma ollut erittäin onnistunut, sillä pojat olivat viettäneet lähes tulkoon koko aikansa meressä lilluen. Waldon spesiaali on sukeltelu, ja tyyppi palaakin aina mökkiin pää märkänä.

Yhdeksän jälkeen ajoin tukka putkella hakemaan rakkaita karvalapsiani hoidosta. Äitini oli ollut oikein ihana ja kammannut poikien tukat näteiksi :) Ihanaa, ettei tarvitse samantien ottaa kotona imuria käteen, kun karvaa lähtee enemmän kuin laki sallii. Ja lisäksi on ihan mukavaa vaihtelua, ettei molemmilla ole härön näköistä irokeesia keskellä selkää, joka ilmestyy aina sen jälkeen, kun turkki on kastunut ja saanut kuivua vapaasti :D

Mulla on maanantaina ja tiistaina vapaapäivät työrintamalta, joten aion pyhittää ne tekemällä vaikka mitä kivaa... En kyllä yhtään tiedä mitä teen, mutta olipahan pakko leijua tähän väliin silläkin...

Hohhoijaa

Mentiin reippaina ihan tällee perjantaiehtoon kunniaksi koirakentälle Waldon kanssa ihan kahdestaan. Olen eilen yön tunteina kaavaillut Waldolle kuudet tokokokeet heinäkuusta alkaen. Eli nyt kun alkaa tavallaan näkyä päivämääriä, tulee vähän paineita saada ALO-luokan liikkeitä kuntoon. Waldo ei osaa oikestaan yhtään kokeen virallista liikettä 100% alusta loppuun, vaan jokaisesta jotakin, about 60-97% liikkeestä riippuen. Ei sillä varsinaisesti ole mitään väliä, vaikka ekat kisat menis persiilleen mutta olis se ihan mukavaa edes yrittää onnistua sielläkin.

Tämän päivän harjotuksissa alku lähti oikeen hyvin käyntiin, mutta kokeiden lähestyessä alan itse ahneeksi ja pidin treenejä liian kauan. Waldolle tuli kuuma ja muutenkin keskittymiskyky yksinkertaisesti loppui, jonka jälkeen helpoimmatkin jutut alkoivat mennä päin prinkkalaa. No yritin lopuksi kuitenkin tehdä jotain, mikä 100% varmasti onnistuu ihan vaan hyvän mielen takia. Jotenkin haluaisin saada nuo alokasluokan liikkeet valmiiksi mahd. nop., että voitaisiin alkaa miettiä jo seuraavien luokkien juttuja, mutta toisaalta ei voi pelkästään näitä ALO hommiakaan kuluttaa lopullisesti puhki, ettei lopu mielenkiinto niin koiralta kun omistajaltakin. Sitten ollaan nääs ongelmissa...

Ehkä täytyy itse rauhoittua ja miettiä, että ensimmäisiin kokeisiin on vielä monta monta viikkoa aikaa ja kyllä tämä tästä, kun ottaa vaan ihan iisisti. Mahdollisesti voisi harjoitella vähän aikaa niin, että keskitytään yhteen liikkeeseen/päivä ja sen aikaa vaan, että onnistuu ja lopun aikaa tekee jotakin helppoa uutta. Sitten kun on kaikki liikkeet läpikäyty, alkaisi yhdistää samoihin treeneihin kaikkia alokasluokan juttuja sekaisessa järjestyksessä. En tiiä, se nyt vaan tuli yhtenä vaihtoehtona mieleen.

..

TOKO

Terveisiä tokoharkoista taas vaiheen vuoksi!
Harkat meni ihan hyvin alun sählinkiä lukuun ottamatta. Waldolla oli joku ihmeen tyhjäpäävaihe menossa ja maahan/istu käskyt ei oikeen tavoittaneet kuulijaansa "Siis mikä istu en tajua mitä ihmettä mitä mitä mitä ai maahan ai mitä hä ei mulle oo opetettu". Kun siitä sitten selvittiin niin harkat pääsi jatkumaan normaaliin tapaan. Vähän oli Waldon kohdalla havaittavissa epämääräistä levottomuutta ja helposti meni häslingiksi, mutta kunhan nyt joten kuten sujui :D Ja jos huonoa niin jotain hyvääkin, nimittäin Waldo on tajunnut vihdoin ja viimein noutamisen idean eli esine kuuluu palauttaa minulle käteen saakka, eikä vain juosta idioottina perään. Yks plussa siitä!

Kontaktiharjotus

Pidettiin vaihteeksi oma oppitunti koirakentällä. Waldon seuraamisesta piti ottaa videopätkä, että voin katsoa miltä se homma näyttää. Eli videon piti olla ihan omaan käyttöön, mutta kun siitä niin ammattilaistasoinen ja mallikelpoinen esitys tuli niin laitetaan koko kansan nähtäville.

Ja mulla ei oikeessa kädessä ole mitää muuta kun naksutin, ei mitään nannaa :D Eli kädessä ei oo mitää jännää hämäykseks, että koiraa kiinnostais normaalia enemmän :D (näytän muuten äärimmäisen typerältä ku kävelen ja videokuva leventää! Tuli vaa mieleen...)

Treenit

Waldon kanssa oltiin taas pyörimässä tokotreeneissä. Hienosti meni! Se on koirankoulutuksessa yksi hienoimmista hetkistä, kun näkee miten koira oppii jonkun uuden asian tai alkaa ymmärtää uutta asiaa. Tai kun onnistuu täydellisesti jossain ja pienen hetken on aivan varma, että itsellä on maailman paras ja taitavin koira. Kyllä se tunne siitä hälvenee pian, mutta on se vaan niin hyvä fiilis. Siinä kirkastuu niin koiran kun omistajankin naama :)

Waldo alkoi siis tänään ensimmäistä kertaa ymmärtää "seiso"-käskyn merkityksen ja estehyppy onnistui ensimmäistä kertaa kokonaisuudessan. Eli homma menee eteenpäin! Nyt on kauhea himo päästä jo kokeisiin...ehkäpä ihan pian päästään. Treeneissä tehtiin myös jättikokoinen piiri ja jätettiin koirat ensin istumaan ja sittemmin maahan kun omistajat kiersivät piirin ympäri. Waldo ei liikkunut vaikka ohi meni niin ihmisiä kuin riemuissaan kirmailevia karkulaiskoiria. Ehkä pikkuhiljaa voi alkaa luottaa siihen, että alokasluokan 2 minuutin paikallaanmakuu voisi onnistua :D

Porukalla järjestettiin myös lopuksi jonkun sortin kilpailu. Jaettiin porukka kahteen joukkueeseen ja iskettiin maahan kaksi tolppaa. Kierrettiin toinen tolppa koiran jäädessä istumaan, maahan ja seisomaan ensimmäiselle. No, jotakuinkin noin :D Meijän joukkue hävisi, voittajat saivat kahvit ja hyvää mieltä :) Se oli hauskaa vaihtelua normaaleihin treeneihin.

Waldon kanssa on tarpeen kotiläksynä harjoitella puukapulan noutoa. Waldolle kun pakkaa puukapulan näkeminen tarkoittamaan syömistä ja pureskelua. Eiköhän puukapulan noudon idea vielä opita jonain päivänä... Tää olisi kyllä Eddyn pravuuri :D

Uintiehtoo

Vaihteeksi vein pojat uimaan eilen illemmalla. Nätti ilma oli, vaikka vähän tuulinen ehkä. Uimareissuissa on se huono puoli, että sen jälkeen koirista lähtee järkyttävästi karvaa ja kotona on kaikki lattiat täynnä jäätäviä karvapalloja. Ei muuta kun imuri käteen taas...

Kaverilla olis hyviä kuvia tästäkin reissusta, kun uhrautui ammattilaistasoisen järjestelmäkameransa kanssa veteenkin, mutta ne on vaan niin valtavan kokosia photoja, että niiden lataaminen kestäisi ikuisuuden. Nyt joutuu tyytymään mun ei niin hyviin valokuvaustaitoihin, valitettavasti.

Ihana hauvavauva Nova

Suunnistettiin eilen Eddyn ja Waldon kanssa Lappiin moikkaamaan tuttavien uutta koiranpentua Novaa. 11 vko ikäinen sekarotuinen pikku tuholainen oli aivan ihana tapaus! Waldon ja Eddyn huomio meni tosin suurimmaksi osaksi siihen, että hengailivat keskenään ja bongasivat jostakin ah niin ihanan mutaojan, minun huomioni meni Nova-pennun paijaamiseen.



Samassa talossa asuu koiravauvan lisäksi myös 5 kk ikäinen ihmisvauva. En tajua mikä mun koiria vaivaa, kun ei niitä kiinnostanut oikeastaan kummemmin sekään...

Vinski ja Leevi

Kävin tänään kaverin luona ystävystymässä kahteen hauvaan. Tai no, ystävystyin vain toiseen, toinen vihaa mua varmaan ikuisesti.

Kesätukka

Poikien tukat oli päässy vähän kasvamaan ulos muodostaan, joten kesän kunniaksi päätin muotoilla turkit uuteen uskoon.

Tästä lähdettiin. Ei hyvä.

Ja tähän päädyttiin. Mycket bättre.

Thilda-Matilda

Jos joku ei vielä tiennyt, niin meillä asuu myös kolmas nelijalkainen ja karvainen olento. Otus on löytökissa nimeltä Thilda, joka toisinaan tottelee myös nimiä Mirska, Mizuka ja Mirri :D Tämän kerron siksi, että kuvissa saattaa vilahtaa toisinaan epämääräisen näköinen mustavalkoinen ilmiö, joka on siis talon kissaneiti.

Thildan adoptoin Kirpun löytöelänkodista vuonna 2007 talvella. Tämä siksi, että halusin antaa edes yhdelle kodittomalle eläimelle kodin ja tämän olin päättänyt vuosia vuosia vuosia sitten. Thilda (adoptiohetkellä vielä Tytti) oli tuolloin 5 kk ikäinen. Kissan tullessa taloon ei Waldoa vielä ollut eikä Eddy erityisemmin ole Thildasta koskaan välittänyt. Waldo sen sijaan ei aina ymmärrä Thildan olevan kissa, vaan tunkee yhtälailla leluja sen naamaan ja ihmettelee miksei se ota kiinni.

Thilda on vanhapiikamaisin elein käyttäytyvä kissa ja silittää sopii silloin, kun arvon rouva on siihen myöntyväinen. Mikäli käyttää oman käden oikeutta ja nappaa kissimirrin syliin rapsutettavaksi silloin kun itselle sopii, tajuaa viimeistään siinä vaiheessa tehneensä virheen kun yrittää irrottaa otuksen kynsiä kämmenselistään. No se oli ehkä vähän liioiteltu esimerkki :D Kiltti kissa se on, kunhan huomaa milloin häntä heiluu sen verran rivakkaan tahtiin, että kannattaa vain antaa majesteetin olla.

Thilda on nykyään 3 -vuotias. Tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetä, mutta maaliskuussa kuitenkin. Olen myöhemmin omavaltaisesti päättänyt, että synttäreitä "vietetään" 4.3. Ihan tarkalleen en muista miksi olen juuri tuollaiseen päivämäärään päätynyt...

Off topic.

Tänään siis pippaloitiin mun äidin valmistujaisia, joten Waldolle ja Eddylle ei ole ollut erityisempää ohjelmaa. Tärkein rooli pojilla oli kakun vieressä. Piti norkottaa, kuolata ja näyttää koirailmettä kakkupalan toivossa.

tookoo

Me ollaan Waldon kanssa selkeesti edistytty! Waldo oli tän päiväset treenit lähestulkoon koko ajan auki ja se ei karannu! Ei sinäns mikään mainosarvoa kantava asia mutta mulle sen verran harvinaista että pakko leijuu. Eli kuten kaikesta voi päätellä treenit meni loistavasti. Waldo oli saanu viime kerran ohjaajalta kehujakin kuulemma :D On ihan piristävää, että harkoista ei tarvii lähteä hermot kireällä vaan ihan hyvällä mielellä.

Pieni takaisku tuli siinä vaiheessa kun mentiin esteelle hyppimään. Waldo ei oikeen tajunnut ideaa, hyppäsi ilmaan ja putosi suoraa esteen päälle. Olin ihan varma siinä vaiheessa, että se oli nyt sitten siinä ja estettä ei enää koskaan uskalleta yli mennä. Onneks olin väärässä. Waldo oli jotenkin sen verran kujalla siinä hetkessä, että hyppäsi käskystä uudestaan niinkun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Thank god. Waldon esteen ylitys on muutenkin vähän mitä on ja tarvii paljon harjoitusta. Kyllä se esteen yli hyppää mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu on aina yllätys ja saattaa olla hyvinkin hämmentävää. No mutta kuten alussa mainittiin, Waldo ei karannut kertaakaan ja esteen ylityksen jälkeen jäi itsekin ihmettelemään, että mitä nyt sitten. Saatiin esteen ylitykselle erikoislupa hypätä eri puolelta kuin muut, sillä toisella puolella olisi ollut vastassa ystävämme Dobby ja hänen hehkeä emäntänsä, jotka olisivat todennäköisesti voittaneet mielenkiinnossa minut 100-0.

Huomenna on mun äidillä valmistujaiset ja totta kai pojkarnatkin on kutsuttu! Aamulla odottaa niinkin miellyttävä herätys kun 05.30. Ehtii sitten hyvin kampaamaan poikien tukkaan keskijakauksen ja laittamaan kissanrusetit suoraan. No joo, tämä tässä tältä erää.

R.I.P. pehmonalle

Toiset nallet ansaitsevat elää, toiset taas ilmeisesti eivät...
T: Waldo

Miksi, miten, missä?

Mulla on hirveän tylsää, joten voisin ajankuluksi kertoa tähän miten kultaisetnoutajat ovat päätyneet viihdyttämään tylsää elämääni.

No, ensinnäkin kultainennoutaja siksi, että öö, no meillä on perheessä aina ollut kultainennoutaja ja en siksi osaa oikein kuvitella muutakaan rotua. Kyllä sitä kaiken sortin terrieriä ja setteriä on mietitty ja aina päädytty kultsiin. Ei siinä mitään, nimittäin tykkään rodusta ihan mielettömästi. Se on monipuolinen ja kiva kouluttaa, sekä minun mielestäni just passelin kokoinen.

Hurahdin kaiken sorttiseen harrastustoimintaan joskus ala-asteen ja yläasteen vaihteessa ja suunnistin silloisen kultsin kanssa paikallisen harrastusseuran treeneihin. No, se oli mitä oli eikä siitä mitään tullut mutta olin jäänyt lahjakkaasti koukkuun TOKO:on. Kavereiden kautta bongasin myös agilityn ja totesin vanhemmille että harrastuskoira oli saatava. Aivan välttämätön pakko! Vuoden 2003 kesällä taloon tassutteli mun ensimmäinen ikioma koira Eddy eli Karvin Don Corleone (aika macho nimi). Eddy oli överiaktiivinen alusta saakka ja olisi tarvinnut about 43987 kertaa tiukemman kurin mitä kuitenkaan sai. Eihän sitä nyt mitenkään voi suuttua, jos toinen tapittaa koirailmeellä maatasossa. No sitä virhettä en kyllä tee enää ikinä! Eddyn kanssa kuitenkin tutustuin vaikka ja mihin harrastusmuotoon. Käytiin NOU/NOME treeneissä ja kokeiltiin taippareitakin. Näyttelyissä käytiin, kuin myös agility ja toko -kursseilla ja kummastakin myös kisoissa. Ei mitään kovin mainittavaa tulosta tullut oikeastaan mistään edellisistä, mutta se auttoi poimimaan sen itselle kaikista parhaan lajin.

Vuonna 2007 muutin omaan asuntoon ja päätin hankkia toisen koiran ja Waldo olikin 100% oma hankinta. Tällä kertaa mielessä oli myös mahdollinen näyttelymenestys. Otin yhteyttä Greenhill´s kenneliin -08 keväällä ja saman vuoden loppukesästä/syksyllä tepasteli kaikkien riemuksi laumaan yksi nelijalkainen lisää. Greenhill´s Cylvester eli tuttavallisemmin Waldo on kiertänyt yli-innokkaan omistajansa kanssa näyttelyitä siitä lähtien, kun ylitti 5kk rajapyykin ja oli tarpeeksi vanha vauvaluokkaan. Tasaisesti siitä lähin on näyttelyissä käyty, vaihtelevalla menestyksellä. Emäntänsä iloksi Waldo on tuonut kotiin KP:t ja ERI:t, joiden ruusukkeita emäntä paijaa kuin mitäkin arvoesineitä. Alunperin tavoitteeksi asetin yhden ERI:n. Nälkä kasvaa syödessä ja ERI onkin tullut kotiin useammin kuin sen yhden kerran. Seuraavana varmaan tähtäimessä jotakin vaatimatonta kuten FIN MVA. No ehkei sentään. Näyttelykehiä on tarkoitus kiertää taas loppukesästä lähtien. Näyttelyt ovatkin enemmän riemuidioottiemännän harrastus kuin koiran :D

TOKO:on olen jostain syystä hurahtanut sen verran lopullisesti, että siihen viitsin jopa asettaa jotain tavoitteita. Agility on hauskaa, muttei kolahda ihan samalla tavalla kuitenkaan jostain syystä. Waldo on ollut sata kertaa helpompi kouluttaa kuin Eddy ja se näkyy myös ns. tuloksissa. Waldon kanssa ei ole vielä startattu virallisissa kokeissa mutta sekin tulee tapahtumaan lähiaikoina. Kesällä yritetään kiertää kaikki inhimillisen matkan päässä olevat kokeet ja toivotaan edes yhtä ALO 1 -tulosta tältä kesältä. TOKO on siitä mukava laji, että siinä pärjääminen on ihan itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni, toisin kuin esim. näyttelyissä.

TV:stä tuttu

Meijän huushollissa katotaan vissii liikaa telkkaria, niinkun seuraavasta voi päätellä...

Nu ska vi träna med Dobby

Koska olin tänään itse selvinnyt Porista kotiin suoritettuani lääkelaskutentin mahdollisesti jopa onnistuneesti, päätin juhlistaa tätä saavutusta järjestämällä koirille treenit (todella juhlallista). Mentiin Eddyn, Waldon ja Ystäväkoira-ralliperuna Dobbyn kanssa viettämään vapaamuotoisia harkkoja. Vietettiin Dobbyn kouluttajan (voiko sillee sanoo?) kanssa pitkä tovi kun pohdittiin,että mistä löydetään Raumalta privaatti nurmikenttä. RKS:n koulutuskenttä ei nyt jostain syystä käynyt. Lopulta keksittiin oikeen loistava mesta, tosin se jääköön nimeämättä ettei tuu sakkolappua perässä :D Vaikka siellä onkin vähän luvatonta koirien hengailla se tulee olemaan meijän yksityiskäytössä tästä lähin.

Eddyn ja Waldon osalta meni ihan ok ja Waldokin _melkeen_ ymmärsi mitä seisominen tarkoittaa. Kyllä se tästä, hiljaa hyvä tulee... Eddykin vanhoilla päivillään on päättänyt ryhtyä esimerkilliseksi ja tekee kaiken mitä käsketään (kun kukaan ei oo näkemässä). Dobbyn treenit sen sijaan jäi vähän lyhyeen kun emäntä löi hanskat tiskiin 10 minuutin jälkeen. Dobby oli kuitenkin erinomainen häiriökoira, kiitos siitä hänelle. Ja Dobbyn läsnäolo nyt muutenkin on vaan aina kivaa :)

^^ tosi tasaiset välit ja suora rivi. Esimerkillistä.

Oppituntiosuuden jälkeen vähän lipsui se treenien käsite ja kas kummaa koirat paiskattiin uimaan. No ei niitä kyllä paiskata tarvinnut, Waldo-parkakin hyppäsi laiturilta. Noutajat ovat jotenkin onnistuneet tartuttamaan tipsu-Dobbyyn fanaattisen uimisaddiktion. Hyvä homma!

Vahingossa onnistuin ikuistamaan audiovisuaalisin keinoin sen, miten noutaja-Waldo bongasi noudettavaa horisontissa ja päätti mennä sen hakemaan. Kyseessä oli siis jonkunlainen merkkitötsä vähän turhan kaukana rannasta. Eddy katkeroituu rannalla ruikuttaen.

TOKO -treenit

Kirjoitan vähän takautuvasti Waldon eilisistä TOKO-treeneistä. Hyvin meni kaikinpuolin, mitä nyt välillä viereisen koiran makkarat oli paljon mielenkiintoisempia kuin omat. Jotenkin aika palkitsevaa ihan näin omistajalle, että paikallamakuu sujuu vaikka viereiset koirat tekisi mitä. On se kumma, että Eddylle paikallamakuu on se kaikkista vaikein kohta koko elämässä. Sitä se överiaktiivisuus teettää... Onneks Waldo edes yrittää kohottaa emäntänsä mielialaa.

Loppuvaiheessa Waldo päätti keksiä jotain parempaa, kuin mitä itse olin ajattellut ja päätti mennä tsekkaamaan mielenkiintoisen lajinsa edustajan. Onneksi vastassa oli vähemmän mukava yllätys, kun koulutusohjaaja nakkasi niskavilloista kiinni ja palautti karkulaisen lähtökuoppiin. Ei taida koiraparka enää uskaltaa lähteä karkuun, mikä on tottakai enemmän kuin hyvä.

Raumalla olis tokokokeet 9.6. mutta taitaa jäädä kyllä meiltä nyt väliin. Se on vähän turhan äkkiä siihen nähden, että liikkeestä seisominen ja maahanmeno on aika hakusessa. Tuleehan niitä kisoja tällee kesällä onneksi. Tarttis vaan valita kisa missä startataan ja nolataan ittemme koko vuoden edestä. Ehkä joku piirimestaruuskisa vois olla tähän alkuun todella osuva :D