Vinski ja Leevi

Kävin tänään kaverin luona ystävystymässä kahteen hauvaan. Tai no, ystävystyin vain toiseen, toinen vihaa mua varmaan ikuisesti.

Kesätukka

Poikien tukat oli päässy vähän kasvamaan ulos muodostaan, joten kesän kunniaksi päätin muotoilla turkit uuteen uskoon.

Tästä lähdettiin. Ei hyvä.

Ja tähän päädyttiin. Mycket bättre.

Thilda-Matilda

Jos joku ei vielä tiennyt, niin meillä asuu myös kolmas nelijalkainen ja karvainen olento. Otus on löytökissa nimeltä Thilda, joka toisinaan tottelee myös nimiä Mirska, Mizuka ja Mirri :D Tämän kerron siksi, että kuvissa saattaa vilahtaa toisinaan epämääräisen näköinen mustavalkoinen ilmiö, joka on siis talon kissaneiti.

Thildan adoptoin Kirpun löytöelänkodista vuonna 2007 talvella. Tämä siksi, että halusin antaa edes yhdelle kodittomalle eläimelle kodin ja tämän olin päättänyt vuosia vuosia vuosia sitten. Thilda (adoptiohetkellä vielä Tytti) oli tuolloin 5 kk ikäinen. Kissan tullessa taloon ei Waldoa vielä ollut eikä Eddy erityisemmin ole Thildasta koskaan välittänyt. Waldo sen sijaan ei aina ymmärrä Thildan olevan kissa, vaan tunkee yhtälailla leluja sen naamaan ja ihmettelee miksei se ota kiinni.

Thilda on vanhapiikamaisin elein käyttäytyvä kissa ja silittää sopii silloin, kun arvon rouva on siihen myöntyväinen. Mikäli käyttää oman käden oikeutta ja nappaa kissimirrin syliin rapsutettavaksi silloin kun itselle sopii, tajuaa viimeistään siinä vaiheessa tehneensä virheen kun yrittää irrottaa otuksen kynsiä kämmenselistään. No se oli ehkä vähän liioiteltu esimerkki :D Kiltti kissa se on, kunhan huomaa milloin häntä heiluu sen verran rivakkaan tahtiin, että kannattaa vain antaa majesteetin olla.

Thilda on nykyään 3 -vuotias. Tarkkaa syntymäpäivää ei tiedetä, mutta maaliskuussa kuitenkin. Olen myöhemmin omavaltaisesti päättänyt, että synttäreitä "vietetään" 4.3. Ihan tarkalleen en muista miksi olen juuri tuollaiseen päivämäärään päätynyt...

Off topic.

Tänään siis pippaloitiin mun äidin valmistujaisia, joten Waldolle ja Eddylle ei ole ollut erityisempää ohjelmaa. Tärkein rooli pojilla oli kakun vieressä. Piti norkottaa, kuolata ja näyttää koirailmettä kakkupalan toivossa.

tookoo

Me ollaan Waldon kanssa selkeesti edistytty! Waldo oli tän päiväset treenit lähestulkoon koko ajan auki ja se ei karannu! Ei sinäns mikään mainosarvoa kantava asia mutta mulle sen verran harvinaista että pakko leijuu. Eli kuten kaikesta voi päätellä treenit meni loistavasti. Waldo oli saanu viime kerran ohjaajalta kehujakin kuulemma :D On ihan piristävää, että harkoista ei tarvii lähteä hermot kireällä vaan ihan hyvällä mielellä.

Pieni takaisku tuli siinä vaiheessa kun mentiin esteelle hyppimään. Waldo ei oikeen tajunnut ideaa, hyppäsi ilmaan ja putosi suoraa esteen päälle. Olin ihan varma siinä vaiheessa, että se oli nyt sitten siinä ja estettä ei enää koskaan uskalleta yli mennä. Onneks olin väärässä. Waldo oli jotenkin sen verran kujalla siinä hetkessä, että hyppäsi käskystä uudestaan niinkun mitään ei olisi tapahtunutkaan. Thank god. Waldon esteen ylitys on muutenkin vähän mitä on ja tarvii paljon harjoitusta. Kyllä se esteen yli hyppää mutta se mitä sen jälkeen tapahtuu on aina yllätys ja saattaa olla hyvinkin hämmentävää. No mutta kuten alussa mainittiin, Waldo ei karannut kertaakaan ja esteen ylityksen jälkeen jäi itsekin ihmettelemään, että mitä nyt sitten. Saatiin esteen ylitykselle erikoislupa hypätä eri puolelta kuin muut, sillä toisella puolella olisi ollut vastassa ystävämme Dobby ja hänen hehkeä emäntänsä, jotka olisivat todennäköisesti voittaneet mielenkiinnossa minut 100-0.

Huomenna on mun äidillä valmistujaiset ja totta kai pojkarnatkin on kutsuttu! Aamulla odottaa niinkin miellyttävä herätys kun 05.30. Ehtii sitten hyvin kampaamaan poikien tukkaan keskijakauksen ja laittamaan kissanrusetit suoraan. No joo, tämä tässä tältä erää.

R.I.P. pehmonalle

Toiset nallet ansaitsevat elää, toiset taas ilmeisesti eivät...
T: Waldo

Miksi, miten, missä?

Mulla on hirveän tylsää, joten voisin ajankuluksi kertoa tähän miten kultaisetnoutajat ovat päätyneet viihdyttämään tylsää elämääni.

No, ensinnäkin kultainennoutaja siksi, että öö, no meillä on perheessä aina ollut kultainennoutaja ja en siksi osaa oikein kuvitella muutakaan rotua. Kyllä sitä kaiken sortin terrieriä ja setteriä on mietitty ja aina päädytty kultsiin. Ei siinä mitään, nimittäin tykkään rodusta ihan mielettömästi. Se on monipuolinen ja kiva kouluttaa, sekä minun mielestäni just passelin kokoinen.

Hurahdin kaiken sorttiseen harrastustoimintaan joskus ala-asteen ja yläasteen vaihteessa ja suunnistin silloisen kultsin kanssa paikallisen harrastusseuran treeneihin. No, se oli mitä oli eikä siitä mitään tullut mutta olin jäänyt lahjakkaasti koukkuun TOKO:on. Kavereiden kautta bongasin myös agilityn ja totesin vanhemmille että harrastuskoira oli saatava. Aivan välttämätön pakko! Vuoden 2003 kesällä taloon tassutteli mun ensimmäinen ikioma koira Eddy eli Karvin Don Corleone (aika macho nimi). Eddy oli överiaktiivinen alusta saakka ja olisi tarvinnut about 43987 kertaa tiukemman kurin mitä kuitenkaan sai. Eihän sitä nyt mitenkään voi suuttua, jos toinen tapittaa koirailmeellä maatasossa. No sitä virhettä en kyllä tee enää ikinä! Eddyn kanssa kuitenkin tutustuin vaikka ja mihin harrastusmuotoon. Käytiin NOU/NOME treeneissä ja kokeiltiin taippareitakin. Näyttelyissä käytiin, kuin myös agility ja toko -kursseilla ja kummastakin myös kisoissa. Ei mitään kovin mainittavaa tulosta tullut oikeastaan mistään edellisistä, mutta se auttoi poimimaan sen itselle kaikista parhaan lajin.

Vuonna 2007 muutin omaan asuntoon ja päätin hankkia toisen koiran ja Waldo olikin 100% oma hankinta. Tällä kertaa mielessä oli myös mahdollinen näyttelymenestys. Otin yhteyttä Greenhill´s kenneliin -08 keväällä ja saman vuoden loppukesästä/syksyllä tepasteli kaikkien riemuksi laumaan yksi nelijalkainen lisää. Greenhill´s Cylvester eli tuttavallisemmin Waldo on kiertänyt yli-innokkaan omistajansa kanssa näyttelyitä siitä lähtien, kun ylitti 5kk rajapyykin ja oli tarpeeksi vanha vauvaluokkaan. Tasaisesti siitä lähin on näyttelyissä käyty, vaihtelevalla menestyksellä. Emäntänsä iloksi Waldo on tuonut kotiin KP:t ja ERI:t, joiden ruusukkeita emäntä paijaa kuin mitäkin arvoesineitä. Alunperin tavoitteeksi asetin yhden ERI:n. Nälkä kasvaa syödessä ja ERI onkin tullut kotiin useammin kuin sen yhden kerran. Seuraavana varmaan tähtäimessä jotakin vaatimatonta kuten FIN MVA. No ehkei sentään. Näyttelykehiä on tarkoitus kiertää taas loppukesästä lähtien. Näyttelyt ovatkin enemmän riemuidioottiemännän harrastus kuin koiran :D

TOKO:on olen jostain syystä hurahtanut sen verran lopullisesti, että siihen viitsin jopa asettaa jotain tavoitteita. Agility on hauskaa, muttei kolahda ihan samalla tavalla kuitenkaan jostain syystä. Waldo on ollut sata kertaa helpompi kouluttaa kuin Eddy ja se näkyy myös ns. tuloksissa. Waldon kanssa ei ole vielä startattu virallisissa kokeissa mutta sekin tulee tapahtumaan lähiaikoina. Kesällä yritetään kiertää kaikki inhimillisen matkan päässä olevat kokeet ja toivotaan edes yhtä ALO 1 -tulosta tältä kesältä. TOKO on siitä mukava laji, että siinä pärjääminen on ihan itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni, toisin kuin esim. näyttelyissä.

TV:stä tuttu

Meijän huushollissa katotaan vissii liikaa telkkaria, niinkun seuraavasta voi päätellä...

Nu ska vi träna med Dobby

Koska olin tänään itse selvinnyt Porista kotiin suoritettuani lääkelaskutentin mahdollisesti jopa onnistuneesti, päätin juhlistaa tätä saavutusta järjestämällä koirille treenit (todella juhlallista). Mentiin Eddyn, Waldon ja Ystäväkoira-ralliperuna Dobbyn kanssa viettämään vapaamuotoisia harkkoja. Vietettiin Dobbyn kouluttajan (voiko sillee sanoo?) kanssa pitkä tovi kun pohdittiin,että mistä löydetään Raumalta privaatti nurmikenttä. RKS:n koulutuskenttä ei nyt jostain syystä käynyt. Lopulta keksittiin oikeen loistava mesta, tosin se jääköön nimeämättä ettei tuu sakkolappua perässä :D Vaikka siellä onkin vähän luvatonta koirien hengailla se tulee olemaan meijän yksityiskäytössä tästä lähin.

Eddyn ja Waldon osalta meni ihan ok ja Waldokin _melkeen_ ymmärsi mitä seisominen tarkoittaa. Kyllä se tästä, hiljaa hyvä tulee... Eddykin vanhoilla päivillään on päättänyt ryhtyä esimerkilliseksi ja tekee kaiken mitä käsketään (kun kukaan ei oo näkemässä). Dobbyn treenit sen sijaan jäi vähän lyhyeen kun emäntä löi hanskat tiskiin 10 minuutin jälkeen. Dobby oli kuitenkin erinomainen häiriökoira, kiitos siitä hänelle. Ja Dobbyn läsnäolo nyt muutenkin on vaan aina kivaa :)

^^ tosi tasaiset välit ja suora rivi. Esimerkillistä.

Oppituntiosuuden jälkeen vähän lipsui se treenien käsite ja kas kummaa koirat paiskattiin uimaan. No ei niitä kyllä paiskata tarvinnut, Waldo-parkakin hyppäsi laiturilta. Noutajat ovat jotenkin onnistuneet tartuttamaan tipsu-Dobbyyn fanaattisen uimisaddiktion. Hyvä homma!

Vahingossa onnistuin ikuistamaan audiovisuaalisin keinoin sen, miten noutaja-Waldo bongasi noudettavaa horisontissa ja päätti mennä sen hakemaan. Kyseessä oli siis jonkunlainen merkkitötsä vähän turhan kaukana rannasta. Eddy katkeroituu rannalla ruikuttaen.

TOKO -treenit

Kirjoitan vähän takautuvasti Waldon eilisistä TOKO-treeneistä. Hyvin meni kaikinpuolin, mitä nyt välillä viereisen koiran makkarat oli paljon mielenkiintoisempia kuin omat. Jotenkin aika palkitsevaa ihan näin omistajalle, että paikallamakuu sujuu vaikka viereiset koirat tekisi mitä. On se kumma, että Eddylle paikallamakuu on se kaikkista vaikein kohta koko elämässä. Sitä se överiaktiivisuus teettää... Onneks Waldo edes yrittää kohottaa emäntänsä mielialaa.

Loppuvaiheessa Waldo päätti keksiä jotain parempaa, kuin mitä itse olin ajattellut ja päätti mennä tsekkaamaan mielenkiintoisen lajinsa edustajan. Onneksi vastassa oli vähemmän mukava yllätys, kun koulutusohjaaja nakkasi niskavilloista kiinni ja palautti karkulaisen lähtökuoppiin. Ei taida koiraparka enää uskaltaa lähteä karkuun, mikä on tottakai enemmän kuin hyvä.

Raumalla olis tokokokeet 9.6. mutta taitaa jäädä kyllä meiltä nyt väliin. Se on vähän turhan äkkiä siihen nähden, että liikkeestä seisominen ja maahanmeno on aika hakusessa. Tuleehan niitä kisoja tällee kesällä onneksi. Tarttis vaan valita kisa missä startataan ja nolataan ittemme koko vuoden edestä. Ehkä joku piirimestaruuskisa vois olla tähän alkuun todella osuva :D