Miksi, miten, missä?

Mulla on hirveän tylsää, joten voisin ajankuluksi kertoa tähän miten kultaisetnoutajat ovat päätyneet viihdyttämään tylsää elämääni.

No, ensinnäkin kultainennoutaja siksi, että öö, no meillä on perheessä aina ollut kultainennoutaja ja en siksi osaa oikein kuvitella muutakaan rotua. Kyllä sitä kaiken sortin terrieriä ja setteriä on mietitty ja aina päädytty kultsiin. Ei siinä mitään, nimittäin tykkään rodusta ihan mielettömästi. Se on monipuolinen ja kiva kouluttaa, sekä minun mielestäni just passelin kokoinen.

Hurahdin kaiken sorttiseen harrastustoimintaan joskus ala-asteen ja yläasteen vaihteessa ja suunnistin silloisen kultsin kanssa paikallisen harrastusseuran treeneihin. No, se oli mitä oli eikä siitä mitään tullut mutta olin jäänyt lahjakkaasti koukkuun TOKO:on. Kavereiden kautta bongasin myös agilityn ja totesin vanhemmille että harrastuskoira oli saatava. Aivan välttämätön pakko! Vuoden 2003 kesällä taloon tassutteli mun ensimmäinen ikioma koira Eddy eli Karvin Don Corleone (aika macho nimi). Eddy oli överiaktiivinen alusta saakka ja olisi tarvinnut about 43987 kertaa tiukemman kurin mitä kuitenkaan sai. Eihän sitä nyt mitenkään voi suuttua, jos toinen tapittaa koirailmeellä maatasossa. No sitä virhettä en kyllä tee enää ikinä! Eddyn kanssa kuitenkin tutustuin vaikka ja mihin harrastusmuotoon. Käytiin NOU/NOME treeneissä ja kokeiltiin taippareitakin. Näyttelyissä käytiin, kuin myös agility ja toko -kursseilla ja kummastakin myös kisoissa. Ei mitään kovin mainittavaa tulosta tullut oikeastaan mistään edellisistä, mutta se auttoi poimimaan sen itselle kaikista parhaan lajin.

Vuonna 2007 muutin omaan asuntoon ja päätin hankkia toisen koiran ja Waldo olikin 100% oma hankinta. Tällä kertaa mielessä oli myös mahdollinen näyttelymenestys. Otin yhteyttä Greenhill´s kenneliin -08 keväällä ja saman vuoden loppukesästä/syksyllä tepasteli kaikkien riemuksi laumaan yksi nelijalkainen lisää. Greenhill´s Cylvester eli tuttavallisemmin Waldo on kiertänyt yli-innokkaan omistajansa kanssa näyttelyitä siitä lähtien, kun ylitti 5kk rajapyykin ja oli tarpeeksi vanha vauvaluokkaan. Tasaisesti siitä lähin on näyttelyissä käyty, vaihtelevalla menestyksellä. Emäntänsä iloksi Waldo on tuonut kotiin KP:t ja ERI:t, joiden ruusukkeita emäntä paijaa kuin mitäkin arvoesineitä. Alunperin tavoitteeksi asetin yhden ERI:n. Nälkä kasvaa syödessä ja ERI onkin tullut kotiin useammin kuin sen yhden kerran. Seuraavana varmaan tähtäimessä jotakin vaatimatonta kuten FIN MVA. No ehkei sentään. Näyttelykehiä on tarkoitus kiertää taas loppukesästä lähtien. Näyttelyt ovatkin enemmän riemuidioottiemännän harrastus kuin koiran :D

TOKO:on olen jostain syystä hurahtanut sen verran lopullisesti, että siihen viitsin jopa asettaa jotain tavoitteita. Agility on hauskaa, muttei kolahda ihan samalla tavalla kuitenkaan jostain syystä. Waldo on ollut sata kertaa helpompi kouluttaa kuin Eddy ja se näkyy myös ns. tuloksissa. Waldon kanssa ei ole vielä startattu virallisissa kokeissa mutta sekin tulee tapahtumaan lähiaikoina. Kesällä yritetään kiertää kaikki inhimillisen matkan päässä olevat kokeet ja toivotaan edes yhtä ALO 1 -tulosta tältä kesältä. TOKO on siitä mukava laji, että siinä pärjääminen on ihan itsestä ja omasta aktiivisuudesta kiinni, toisin kuin esim. näyttelyissä.